Arnikki

Aurinkoisen keltainen arnikkikasvi viihtyy luonnollisilla vuoristoniityillä ja vähäkalsiumisilla turvemailla. Aikaisimmat dokumentoidut maininnat kasvista ovat peräisin 1100-luvun mystikon ja parantajan Hildegard Bingeniläisen kirjoituksista. Arnikin herkät kukat vaikuttavat hieman suttuisilta ja haurailta aivan kuin pelkkä tuulen henkäys voisi puhaltaa ne taivaan tuuliin. Todellisuudessa arnikki on erittäin vahva kasvi, joka kasvaa jopa 40 sentin korkuiseksi, mutta kestää helposti voimakasta vuoristotuulta. Ulkoinen kestävyys on selkeä merkki arnikin omista vahvoista sisäisistä voimavaroista.

Arnikin kukinnoista on löydetty yli 150 ainesosaa, jotka ovat farmakologisesti vaikuttavia. Niihin kuuluu arvokkaita ja tehokkaita aineita, kuten flavonoideja, karotenoideja, seskviterpeenilaktoneja ja arvokkaita eteerisiä öljyjä. Hienoinen piihappopitoisuus antaa arnikille rakentavaa ja muovaavaa vaikutusta ja auttaa ihokudosten palautumisessa esimerkiksi mustelmien ja ruhjeiden yhteydessä. 1700-luvulla arnikkia käytettiin usein sairauksien, kuten kihdin, reuman, suonikohjujen ja laskimotulehdusten hoidossa. Nykyaikana arnikkiuutteilla on havaittu olevan antiseptinen vaikutus ja ne parantavat verenkiertoa, lievittävät kipua ja nopeuttavat paranemisprosessia. Näitä ja muita käyttötarkoituksia on testattu usein ja dokumentoitu kliinisesti. Näistä ominaisuuksista johtuen arnikkia kutsutaan myös lihasten suojelijaksi ja ruhjeiden parantajaksi.